torstai 26. helmikuuta 2015

Mitä, missä, milloin?

Nyt olisi varmaan aika edes itse tietää vastaus. Se kiinnostanee niitäkin, jotka aikovat seikkailuani tämän blogin kautta seurata, joten ensimmäisessä postauksessani yritän selittää minne olen menossa, mitä tekemään ja miksi.

Muutama viikko vierähti Ryttylän maisemissa.
KV-linja

Olen lähdössä Venäjälle Ryttylän kansainvälisyyslinjan kautta. Kävin Rydessä aikoinani riparin, ja siitä lähtien olen haikaillut jännittävän kiehtovalta kuulostaneen kv-linjan käymistä. Haave saikin toteutua, ja vieläpä niin hienosti, että sain yhdistettyä linjan yliopisto-opintoihini, jotka aloitin Tampereella viime syksynä. Opiskelen yliopistossa venäjän kielen, kulttuurin ja kääntämisen tutkinto-ohjelmassa, ja heti ensimmäisenä opiskeluvuonna pääsen kolmeksi kuukaudeksi harjoittelemaan kieltä täysin venäjänkieliseen ympäristöön. Mikäs sen hienompaa, kun kerran samalla saa suoritettua muutaman kurssin niin, ettei jää muista opiskelijoista jälkeen?

Viimeisen reilun kuukauden ajan opiskelin Ryttylässä KV-linjan lähijaksolla. Näiden viikkojen aikana perehdyttiin Raamattuun, lähetystyöhön, kulttuurien kohtaamiseen ja kulttuurishokkiin, kielenopiskelun keinoihin ja erilaisiin lähtöön liittyviin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Meitä KV-linjalaisia on lähdössä eri paikkoihin Ghanasta Teksasiin, joten näitä asioita päästiin lähestymään monelta kantilta!

Oman KV-linjaopiskeluni tavoitteet ovat ulkomaanjakson aikana harjoitella aktiivisesti venäjän kieltä, suorittaa työharjoittelu vanhustyössä Kikkerin palvelutalossa sekä tutustua Venäjän kulttuuriin ja uskontoihin sekä Inkerin kirkon toimintaan muun muassa opintomatkojen kautta. Opintojen suorittamiseen kuuluu myös lopputyö ulkomaanjakson pohjalta, mutta sillä en vielä aio vaivata päätäni (linjavastaava luultavasti alkaa varovaisesti kiskoa hiuksiaan tässä kohtaa). Mutta aikaa on vielä vaikka kuinka; todellisuus iskee viimeistään siinä vaiheessa, kun paluuseen on puolitoista viikkoa ja päättötyön aihekin vielä valitsematta.

Kikkeri
Lähijaksoon mahtui myös tunnelmallisia ylistysiltoja.

Kikkeri on kylä Inkerinmaalla noin 90 kilometriä Pietarista lounaaseen. Paikka on siis lähempänä Viroa kuin koti-Suomea. Suurimman osan ajastani Venäjällä tulen siis viettämään suorastaan korvessa, mutta sehän se on sitä matkustamisen eksotiikkaa. Ja on sieltä sentään junayhteys Pietariin (ja ehkäpä bussillakin pääsee?), joten aivan eristyksissä en kuitenkaan tule olemaan.

Kikkerissä sijaitsee Inkerin kirkon ylläpitämä palvelutalo, jossa minun on tarkoitus asua ja työskennellä vanhusten parissa. Tehtäviini tulee kuulumaan ainakin vanhusten kanssa ulkoilua ja seurustelua sekä harrastetoiminnan, kuten käsitöiden ja tuolijumpan, ohjaamista. Iäkkäiden ihmisten parissa työskentely on minusta ihanaa, joten odotan Kikkeriin pääsyä innolla!

Vielä viikkoa ennen lähtöä ehdin
mummolaan kissoja paijaamaan :)
Mitä on luvassa?

Luvassa on kuvia ja tarinoita kokemuksistani idänreissun aikana, joita päivitän tähän blogiin niin säännöllisesti kuin mahdollista. Vielä en tosin tiedä, kuinka hyvät mahdollisuudet minulla on päästä nettiin ja blogia kirjoittelemaan! Toivotaan, että jonkinlainen nettiyhteys löytyy.

Viisi päivää lähtöön

Lähden matkaan Lahdesta kohti Pietaria Allegro-junalla maanantaiaamuna. Jännitys, kuten myös innostus, kasvaa päivä päivältä!

Ensimmäisen yön vietän Pietarissa Pyhän Marian kirkon vierashuoneella. Seuraavana päivänä on tarkoitus jatkaa matkaa Kikkeriin ja tulevaan työharjoittelupaikkaani. Vaikea kuvitella, että viikon päästä olen jo ehtinyt asettautua vieraaseen maahan ja vieraiden ihmisten pariin!

KV-linjalla on myös tapana kirjoittaa ystävä-/rukouskirjeitä noin kerran kuukaudessa. Rukous on tällä reissulla todellakin tarpeen!

Koti-Suomea ehtii varmastikin tulla ikävä!
(Kuvassa Ryttylän Kansanlähetysopisto)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti